Murju tyhjenee

Jumatsuikkeli. Kahen viikon päästä olen virallisestikin VVA (= Vailla Vakituista Asuntoa). Semmosen kohan sain ruksia lomakkeeseen kun tuossa joku aika sitten kipasin maistraatissa ilmottamassa maastapoistumisesta. Kahen viikon päästä siis luovutan Puutteenkujan kaksioni avaimet eteenpäin. Tuntuu tavallaan hurjalta, mutta ei enää ahistavalta eikä pelottavalta. Sitä mukaa kun tavaraa on siirretty ovesta ulos niin kodin tuntu on ollut tiukassa laskusuhdanteessa.

Tässä on kaikki (melkein)
Männäviikonloppuna raahasin säilytettäviä aarteita sisältävät pahvilootat työpaikalle varastoon, ja aika mykistäväähän se oli todeta että siinä on kaikki. Kymmenen vaivasta pahvilaatikkoa. Vielä muutama kuukaus sitte pelkästään vinttikomerossa oli varmasti tuplaten tuo määrä paskaa, puhumattakaan kellarikomerosta, puhumattakaan kotona kaapeissa olevasta tilpehöörimayhemista. Ja nyt on jälellä enää tuo vaivainen rojumäärä, joka mahtui miltei kerralla pienen Tojotani kyytiin. Okei, lisäksi on oman työhuoneen kaapit täynnä pikkutilpehööriä, ja vielä on menossa johonkin säilöön matkalaukullinen vaatetta ja joku nyssäkä sekalaista sälää, mutta muuten hommat alkaa olla ns. paketissa. Mahtava tunne.

Tänään lähtee telkkari ja keskiviikkona muuttaa kissat. Eroahdistus niiden suhteen, siis kissojen, on sellanen, että meinaa lähteä järki. Kuitenki suurimman osan miun elämää nurkissa on pyöriny kissoja, ne kuuluu elämään, ja en oikein tiiä miten sitä osaa jälellä olevan ajan olla kun ei oo kukaan kotona komentamassa ja vaatimassa huomiota. Palaan tähän asiaan tossa muutaman päivän päästä, kun tuun esittelemään tikattuja käsivarsiani. Veikkaan nimittäin, ettei ainakaan Suitsun sullominen kuljetuslootaan suju ilman vammoja.

Tästä tulee rankka viikko.

Kommentit

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse

Raksaprojekti loppusuoralla!