maanantai 14. marraskuuta 2011

K-juna Keravalle

Noniin. Piti naputella jo aikasemmin Jakartahommia mutta iski joku ihme homma tuos päiväl. Täräytti liki 39 pojoo kuunmetta ja veti miulta tajun kankaalle tuos jokuseks tunniks. Nyt on puuman lämpötila palannu normaaliks viileen kuuliks jääpuikoks ja jään siis ehkä henkiin. Tarkkailuasemissa ollaan yhä, et nouseeko kuume uudelleen, pitääkö lähteä lääkäriin ja mitähän vittua helvetti. Mutta täl hetkel olo siis ihan kiva hei, jeejee.

Mutta tänne Jakartaan siirtyminen Pangandaranista, siinäpä vasta mahtava hässäkkä! Haluttiin yödösä tai vastaavaa, että matkustettais yä ja saavuttais Jakartaan maanantain puolella reippaasti. Iltabussien lähtöajoista saatii kuitenki niin vaihtelevaa tietoo, sekä huhuja siitä et ne saattaa olla täys eikä kyytiin aina pääsekään, ni ku yhes matkatoimistos sit sanottii et no menkää hyvät ihmiset yöjunalla ni myöhä innostuttii. Ai että, junassa penkit sais makuuasentoon ja mikäs siin ois matkatessa, vessat ois ja ehkä ravintelivaunukii ja sais jalotella ku siltä tuntuu. Viimiseen maholliseen junaan sitte ostettii liput sekä autokyydit jonneki hevonvittuun juna-asemalle ja oltii et  jeejee. Kunnes sitte lauantai-iltana yhes ruokapaikas sellain inkkarin näköin kiva gubbe rupes juttusille. Hää ensinnäki soitti junakonttoriin ja varmisti että sellain juna mikä meille on myyty oikeesti ees menee ja selvitti muutki asiat. Että kyse on ns. ekonomi-luokan junasta, ja siellä ei sitte todellakaan nukuta koska kamat pöllitään samantien. Ja et juna tulee olee ihan turvoksissa ja sellasta. Oltii siin hiukan et ettei ny ois sitte paskaa oikeen kunnolla haukattu mutta koitettii kovast olla et nooooooo juna menee kuitenki mukavasti suoraan eikä mitään kiemuraisii vuoristoteitä ja siel on silti vessa ja voi kävellä. Liikuttavaa optimismia, sanoisin, voi että.

Sunnuntaina iltapäiväl meijjät sit haki auto joka vei meijjät Sidareja-nimiseen paikkaan. Juna-asemalla saatii heti oma setä joka vei rinkat odottamoon ja sano et ootte täs ja hän hakee sit ku juna tulee ja vie oikeaan vaunuun. Ei ollu paljoo porukkaa mestoilla ni oltii siinäkii viel varovaisen toiveikkaita et hyvin tää menee. Kuha ei tuu vieree istuu mikää yöjunarunkkari ni kaikki okei.


Elämyslippu

Juna tuli paikalle ja totuus valkeni saman tien. Olemme ostaneet matkan helvettiin, ja sinne kuljetaan ns. K-juna Keravalle -tyyppisellä muinaisjäänne-lähijunavekottimella. Keinonahkaset persettä hiostavat penkit, jotka ei todellakaan kallistu mihinkään, ilmastointi oli yhtä ku ikkunat ja junan ovet auki, juna ihan täynnä, risasuutta ja paskasuutta ja ötököitä (myös torakoita juoksenteli ympäriinsä), kaupustelijoita IHAN VITUSTI ("roti roti" ja "ayam ayam" ja "nasi nasi" ja "kopi kopi" ja mitähän vielä). Pari ehkä huoraa kiersi junassa laulamassa ja kilkuttamassa jotain vitullista kilkutinjuttua ja kinuumassa rahaa ja toinen viel alko vittuilee ku ei annettu hiluja. Välil tuli jotai jannuja suihkasee ötökkämyrkyllä jalkoihin ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, jossain asemalla tuli jätkä joka konttas lattialla lakasemassa roskia ja paskaa ja siitäki ois pitäny rahaa antaa, ja voi hyvä jumalauta mikä meininki. Joku vanha patu räki ikkunasta koko ajan ja kaikenlaista rääkymistä ja korinaa raikas joka suunnasta.

Ja junan vessa. Vitun jees. Reikä lattiassa -mallin yltä päältä kusessa oleva rähmänen putka, mutta pakko siel oli käyä useemmanki kerran. Sattu meikäläisellä sellanen naiseuden ihanuus, eli menkat, just sopivasti tälle junahelvetille, ja voin kertoa että sellasessa kusessa lilluvassa heiluvassa paskakopissa tampoonin vaihtaminen on kokemus, jota en hetkessä unoha.

Eka tunti oltii ihan silmät lautasena et voi vittu, YHEXÄN tuntia tätä paskaa saatana, tapetaan ittemme mielummin. Mietittii kuumeisesti oisko joku juna-asema mis vois hypätä ulos ja vaihtaa vaikka bussiin mutta siinhä sit toki tuli taas se et vittu ku on maksettu ni tää koetaan loppuun. Ja kuinka ollakaan, sin meni pari ekaa tuntia ihan hujauksessa ku seuras sitä käsittämätöntä toimintaa mikä siel oli vallalla. Ja sittehä Vähis jo tietysti nukahti, se saatanan ämmä, jonka unenlahjat ei ole tästä maailmasta. Mie sain torkahettua hetkisen silloin  ja toisen tällöin, mut tuo yks Prinsessa Ruusunen kuorsas menemää varmaan yhteesä kuus tuntia siitä noin 9 tunnin matkasta.

Hämmentävää kyllä, hermoromahdusta ei tullu ja kestettiin koko matka, vähän ennen neljää aamuyöllä saavuttii Jakartan Kota-asemalle, hengissä jee jee eikä kukaa ollu pölliny ees kamoja. Elämys siis oli tuokin, ja näin jälkeenpäin vituttaa ainoastaan se älytön hinta joka meiltä tosta paketista kynittiin, se oli ihan silkkaa riistoa. Junalippu itessään makso näemmä naurettavat  21 500 rp, mutta ku se oli meille paketoitu autokyydin kans mojovaks pakettimatkaks ni maksettii 225 000 rp per naama. Vitun urpot! Siis myö. Mutta opiksemme otettiin, ja jatkossa asioista otetaan hiukan paremmin selvää ennenkui ostellaa vittu MITN pakettimatkoja mihinkää.

Että joo, olipahan matka, elämys isolla ELÄllä. Et ELÄ vittu ikinä enää ekonomi-luokan junalla matkusta, ota se bisnis klas, kiitos, nam. (Aim sou sori ku en ottanu junas kuvia, en kehannu ihmisistä räpsiä, enkä ois uskaltanu kameraa oikeestaa ees esiin kaivaa, siel piettii kaikin puolin matalaa rohviilia tavaroitten kans ja repuista rystyset valkosena kiinni)

Pääsimme siis Jakartaan aamuyöllä. Saatanan väsyineinä, mutta toki onnellisna siitä että toi koettelemus kestettiin. Taksi alle ja taksikuskille selvittämään et hotellin nimi ois Prasada Mansion ja katu ois Jalan Komando Raya. Jees jees sanoo taksikuski ja ämmät kyytiin. Päästään ehkä muutama sata metriä kun tien poskessa pojottaa poliisit ja viittilöi taksin pysähdyksiin. Eka ajatus oli et puhalluttavat kuskin tms mutta kun poliisit tulivat suoraan takapenkin ikkunalle meijjän kimppuun niin iski ihan täys paniikki. Et mitä vittua nyt, nytkö se ryöstö sit tapahtuu ja viel poliisien voimin et apuaaa. Niin paljo kuullu juttua tommosista et jos täällä päin polliisit pysäyttää ni sit loppuuki leikki siihen ja seuraa helvetillistä paskaa. Kädet täris ja melkeen tuli paskat housuun ku polliisit vaativat passeja ja tenttasivat että mitä tehään Indonesiassa ja kauanko ollaan ja mistä tullaan ja mitä tehään työksemme, ei kai olla toimittajia (ei tod! Älä KOSKAAN ole journalist jos joku kysyy!) jne jne jne ja ku alko viel kysymään miulta ku istuin reppu sylissä et mitä tuolla on, avaa se, ni olin jo ihan varma et nonii, kohta ne muka "löytää" sieltä huumeita tai jotain ja sit ollaan joko tyhjentämässä pankkiautomaattia lahjomisrahojen saamiseks tai sitte pyllistellään ruskean kanjonin naarauksessa jossain sivukadulla. Mutta onneks ku vetelin repusta esiin vaa huivia ja Lonely Planettia ni siin vaihees sit kiinnostus lopahti ja saatii passit takas ja lupa jatkaa matkaa.

Käet täris varmaan viel tunnin tuon säikyttelyn jälkee mutta onneks tuli muutaki ajateltavaa. Nimittäins meijjän taksikuski jolla ei nähtävästi ollu hajuakaan et missä mein hotla on, tai sitte se vaan esitti, koska vaadittiin et mittari päälle, joten sittehä ajeltiin saatana. Kurvailtii kaikenmaailman sivukatuja ja kuski juoks joka kulmalla kysymään jostain neuvoa mutta ei muka tajunnu niistä mitää ja seikkailu vaa jatku. Lopulta se kuitenki vihdoin löys meijjän hotlan ja siin kohin miltei tirahti onnen kyynel. Oltii niin väsyneitä ja mäsänä et mentii respaan ja sanottii et meil on varaus kyl vaa ma-ke-öille mutta jos huone vapaa ni antakaa se jo nyt ja velottakaa mitä vaan, nyt on saatava sänky alle, kiitos. Saatii sit huone ihan perushinnalla jo sillo aamuyöstä ja eiku nukkumaan heti.

Tänää herättii kuitenki jo kasin jälkee, ja hyörittii hetki yleisii asioit, koitin käyä aamiaisella mut ruoka ei oo maistunu yhtää pariin päivään ja sain vaa muutaman melooninpalan alas. Sit lähtii kävelee johkii ostarille toho lähelle ja huomattii et Jakarta ei ole kävelijän kaupunki, siel pahrustettii liikennekaaoksen seassa sit. Ostarilla käytii varvastossuja ostamassa ja sit miul tuli jotenki tosi huono olo ja otettii taksi alle ja takas hotlaan. Aattelin et varmaan vaan univelkaa ja sillai, ku pari edellistä yötä valvonu melkee kokonaa, mut oli niin outo viilis et tirvasin kuumemittarin kainaloon. Kuumetta oli siin kohin jo melkee 38 ja nous nopeesti melkee 39 asteesee ja olin ihan nonii vittu, malaria tää ny vähintää on saatana, pitääkö lähtee sairaalaan tästä. Mutta ku pari tuntia nukuin ja nappailin panadolia ni kuume putos yhtä äkkiä ku nousikii. Kyllä tässä viel Bodomi-keikka-kunnossa huomiseks ollaa, joskin tänää ei poikain kans kaljottelemaan ainakaa meikäläinen lähre, pysyn kuumemittari perseessä peiton alla. Ja hyö olivatki vasta tuos ihan äsken laskeutunu, matkalaukkuhihnalta laittovat viestiä et nonii, olemme laskeutuneet, mikäs meininki. Ilmotin et nou meininki for miiiiii viel tänää mut huomenna sit.


Maisema meijjän parvekkeelta

Meijjän hotelli on ihana. On oikeet kunnon sängyt ja lakanat ja peitot ja ilmastointi ja parveke ja puhast ja kiiltävää ja mukavaa. Ja TELKKARI, jumalauta.  Hotellin esite sanoo et tää on "fully designed for urban citizens with vibrant spirit like you" ja "it is the best sanctuary beyond everyone's desire and imagination". Ehkä vähä liiottelua mut ihana hotelli silti.



Tämä Jakarta sen sijaan... ei saa miulta pisteitä ollenkaa. En tykkä yhtää, tosin enpä oo täällä mitään viel nähnykkää, mutta se vähä mitä oon ni ääääähhhhhh, ei nappaa, ei yhtää.

Nau bäk ty sänky. Seuraavat kuulumiset saattaapi tulla sitte vasta Gililtä tuos loppuviikosta, jos ei ennen sitä jaksa naputella. Huominen meil menee rokkihommissa, keskiviikkona matkustetaan taas niin perkeleesti ja sit torstaina toivottavasti saavutaa Gilille. Ai että miä ootan sitä et saa oman bungalowin ja saa levitellä kamat sinne ja pääsee makaamoon pötkölleen ja ees on snorklaamo ja saa vaa olla ja tehä sitä missä on hyvä: ei mitään.






Iltamaisenma mein parvekkeelt




1 kommentti:

Touraco kirjoitti...

Tulee niin eläviä muistikuvia Indonesian kusetuksista, ja turistin kohtelusta mieleen että alkoi takahampaat narisemaan.
Mulle ja muutamalle muulle tehtiin tismalleen sama junalippu ja kuljetus pissitys, vaikka tenttasin että mitä mikäkin osuus maksaa. Tais jopa olla Mini Tigan heebo, joka oli muuten ystävällinen, joka valehteli hinnat ihan törkeästi.

Toivottavasti olo ja meno paranee pian!

Tsekkaa myös nämä