keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Puutarhaunelmia, unelmien puutarha

MIÄHET! Saatana. Se tähän alkuun tiättäväks.

Talonomistaja Erik, komea tatuoitu indonesialaismiäs, tuli eilen piipahtamaan. Tsekkaamaan jännittäviä sähkövirityksiä, joitten kanssa oon taistellu pelko bärssiissä jotta kohta miä sähkötän itteni tässä. Vesipumpun johtoja pitää heilutella että pumppu alkaa sutimaan, jääkaappi on kytketty jännään punaseen laatikkoon josta pistoke ei meinaa millään ottaa kosketuspintaa sillä lailla että jääkaappi pysyis päällä. Lisäks talon seinistä putoo maalit.


Avaruuspoksi seinäpistokkeen ja jääkaapin välissä

Vesipumppu. Huomatkaa upeat sähköjohtokytkennät. Teippiä siäl ja tääl.

Seinät putoo päälle!
Erik tuli käymään ja tsekkas asiat. Jollei seinät miuta häiritte (ei häiritte) ni no worries, korjataan sitte joskus ku jaksetaan. Vesipumpun pistoke oli ruastunu sellaseks et siä oli enää nysät jälellä ku riipas pistokkeen pois töpselistä. Jääkaapin punasen erikoishärvelin otti välistä pois ja sano että kylä se seinäpistoke on okei, punanen loota oli välissä vaan tasaamassa saapuvaa sähköä. Täällä nääs sähkö tulee vaihtelevalla voimakkuuella. Välillä ihan turbona ja sitte sillai ihan vetelällä sykinnällä.Sen huomaan parhaiten siitä et tuuletin puhaltaa välillä niin et lähtee tukka päästä, ja seuraavassa hetkessä se ei heilauta ilmaa sitte ollenkaan. Myäs valot menee toisinaan ihan diskoiluks. Mutta tämmöstä tää on.

Kaikki okei, lupasi tulla joku päivä vaihtamaan vesipumpun pistokkeen ja sillai. Yes yes kaikki hyvin ja hymyilyä.

Tunnin päästä kilahti omistajan vaimolta meiliä että hän sai ukoltaan viestiä että oon tappanu koko puutarhan, kaikki on kuollutta tai kuolemassa. Että siehän lupasit kastella rehuja. Kyllä hyökin voi sen hoitaa toki, mutta sitte miun pitää sallia että heijän duunari käy talolla sillo ku hälle sopii. Mitvit?

Minä perkele pidän oman lukkoni portissa, koska en halua huomata joku kaunis päivä duunista tullessa että siä on vankkaa sisäänmuuttotoimintaa menossa. Minä olen Mordorista, koti on linnani, en tykkää että siä ramppaa jotain helvetin sällejä ku himassaan. Oma rauha ja yksityisyys, saatana. Viittaan tässä myäs talonvaltaukseen, jota yrittivät kun lähin käymään Malesiassa.

Toisekseen, puutarha ei ole kuallu eikä kualemassa. Miä kastelen rehuja ku heikkopäinen, tiskaan astiatkii pesuvatissa että saan senki veen käytettyä kasteluun ja heilun letku käessä jos en aamuin illoin ni ainaki jompana kumpana.


NOT DEAD!

NOT DEAD!

Otin tänää aamulla kuvia ja nimesin kaikki jotenki et GREEN-NOT-DEAD ja lähetin ne omistajan rouvalle. Että katto ny, mitä se siun ukkos hourii.

Ja selvensin että jos ette tiiä ni täällä on perkeleen kuuma ja tuulista, koko saari on kuiva ku korppu, ei oo satanu kunnolla kuukausiin.Kastelua ei kannata ees aatella päivisin, koska vesi haihtuu ennenku se kunnolla ehtii letkusta pihalle. Kaikki on peittyny tuohon lentävään pölyyn eli harmaata on.

Rouvalta tuli meiliä takasin että MIÄHET! Vikaa silmissä!

Asia selvitetty ja yhteisymmärryksessä tehty istutussuunnitelmia jahka ruvetaan saamaan sadetta ja mitään voi ees yrittää kasvattaa. Koko pihan ns. pohja on tällä hetkellä kuivaa korppua tahi pölisevää huttua ja siihen kenties tulevat laittamaan nurtsia tai jopa laatotusta/puuta. Tätä arvostaisin suuresti. Koska kun sadetta rupiaa tulemaan, ni tuo kuiva korppu ja pölisevä huttu tulee muuttumaan upottavaks liejuks. Sitte se vasta lystiä onki!

Tämmöstä äksöniä täällä, jännän äärellä on oltu.

Muita asioita: mordorilaisia on saapunu saarelle! Töitten jälkee kaljaa ja SAA PUHUU SUAMEE!

Ja sitte kissoja. Kissaflunssa kaataa mirrejä. Nyt on Edenin Jack kipiänä. Aamulla ryömi jostain keittiölle ja pojat sieltä ihan hädässä huutelivat että JACK SAKIT (sakit= kipiä). Tilanne kauhia, verta valuu nenästä ja kissa vaan makaa. Mirri Suzannen kämpille eristyksiin muista Edenin kissoista, miä fillarin selkään kotio hakemaan kissalääkelaatikosta kaiken tarpeellisen ja takasin. Lääkityksen alotus välittömästi. Ja nyt odotellaan.

Miä taistelen Jackin kanssa nyt ku heikkopäinen ja toivon että hän toipuis. Jack on Suzannelle tavattoman rakas ja on myäs vähä ku miun kissa kans, hän on Seek and Destroyn äiteen edellisestä pentueesta ja oon tuntenu hänet piänestä rähmäsilmäsestä rääpäleestä saakka. Jackin nimi oli aiemmin Sauli Koskinen, koska hänen velipoika on Adam Lambert. Adam asuu miun luona, Saulista tuli Jack kun hän muutti Edenin Suzannen kissaks.

Raportteja kipeistä kissoista tulee miulle päivittäin, puhelin soi ja viestipoksit huutaa (sana on todellakin kulkenu että nyt on saarella kissa-asioitten hoitaja). Suhailen ympäri saarta auttamassa ja kuskaamassa lääkkeitä sen minkä kerkiän. Kaikki ei selviä, mutta onnistumisiakin on. Yks päivä viime viikolla soittivat Mango Divesta että heiän mirri sairastaa, tuu auttamaan. Polkasin mestoille, alotin lääkityksen, ohjeistin jatkotoiminnan. Eilen kävin kysäsemässä kuulumisia, kissa on toipunu ja voi hyvin. Että lämmitti mieltä tuommonen hyvä uutinen!

Peukut tanaan ja hyviä viboja tähän suuntaan että Jack toipuis. Kiitos!



Puskee kukkaa, siis ELÄÄ!

Vihreää. NOT DEAD!

Aloe Vera. NOT DEAD!

Kukkii, siis elää
TOTALLY DEAD!


4 kommenttia:

reissausta ja ruokaa kirjoitti...

Loistava kissojen hoitaja!

Varmaan "puutarha kuolemassa" olisi ollut vain tekosyy päästää miehiä taas hilppamaan pihalle...

Minähän olen unelmoinut asuvani joskus Thaimaassa pikkupuutarhan keskellä. Koska en oleta minkään hoituvan siellä siloisesti, olen jostain syystä kuvitellut päässäni, että sitten kun kuvitteellinen vuokranantaja huomaa minun istuttaneen kaikenalaisia hedelmäpuita ja puutarha kukoistaa, päättäisi hän ihan varmaan nostaa vuokraa tai lopettaa vuokrasuhteen. Kaikkea worst case scenarioita sitä pitää aina miettiä. Mutta näköjään pitää, kun näitä tosielämän juttuja lukee.

Ana kirjoitti...

Samaa mieltä tuosta "puutarha kuolemassa", yks helevetin tekosyy. Kumma jos ei omaa kotiaan saisi rauhoittaa! Ihmehiihtäjiä.

Kissoille on onni, että olet siellä!

Anonyymi kirjoitti...

Eiiih, lukaisin koko siun blogihoistorian, mitä mie nyt teen ja luen? :D Täällä siis ilmoittautuu neljäs (viides?) blogin lukija.
Huikeeta juttuu, hiano matka ja vielä hianompi oman elämän haltuunotto!
Upeaa, että olet löytänyt oman paikkasi elämässä. Kissain sukukin kiittää. Mites suklailut etenee tästä? Ihan jo jänskättää.

Päikkäri

Anonyymi kirjoitti...

Joo hei miekin oon ihan jäänyt koukkuun tähän siun plokiin. Tulee jotenkin lappeenrantalais-tytölle tuttu ja turvallinen olo kun saa lukea kymiläisittäin kirjoitettua tekstiä.

Kuulostat niin ihanan onnelliselta siellä, että vaikka olen TODELLA halunnut elää tätä nykyistä elämää (mies, lapset, koira, rivari jne.) ja taistellut sen saadakseni, niin tulee mieleen että ai vittiläinen, oiskoha miustaki ollu toho! Toisaalta tiedän että ei olis, en usko että olisin tullut kokonaan onnelliseksi eläessäni niinkuin sie nyt elät. Mutta siksi on sitäkin siistimpää että pääsen "stalkkaamaan" siun elämää ja jatkamaan näitä kuvitelmia ja unelmointia täältä vauva-arjen keskeltä.

o/ kuudes lukija siis ilmottautuu! :D

t. M-A

Tsekkaa myös nämä