Moottoritiellä on puuma: Kiljuhanhen lento

torstai 12. joulukuuta 2013

Kiljuhanhen lento

Kello on 7 aamulla

MITEN VOI OLLA JO JOULUKUU? Ja kohta vaihtuu taas vuasikii, 2014 jumalauta. Myä vanhat ihmisethän ollaa aina vähän jumissa menneisyyteen ja huamaan sen kyllä. Miusta ihan vasta eilen oli 90-luku ja on pöyristyttävä ajatus että 90-luvulla syntyneitä on jo baari-iässä, et ne on jo niiku ihmisiä. Ja miun miälestä ihan just vasta äsken oli milleeniumi ja tuli eurot ja kaikkee ja ai mitä, et siit on joku 15 vuotta kohta jo muka hä? Ei oo todellista.

Aika menee ihan valtavan nopiasti, se lentää, lentää kuin kiljuhanhi! Päivät ja viikot ja kuukaudet vaan humahtelee ohi. Miten sitä pentuna tuntu aina et kesät kesti ikuisesti ja jokaiseen jouluun oli valtavan pitkä aika? Nyt jumalauta kerkiää yhen uudenvuoden krapulasta tuskin toipua ku on taas jo joulu. Täs o mitn järkee.

Joulun puskemista päälle ei täällä onneks kauheesti huomaa. Mutta niin vaa ku toissapänä kipasin kaverin kanssa Lombokilla shoppailuretkellä ni siä marketeissa raikas joululaulut niin ettei omia ajatuxiaan kuullu ja oli muavikuusia ja tilpehööriä tyrkyllä. Eihän muslimit ees vietä joulua ni mitvit? Mutta länsimainen hapatus ja jouluhysteria, globalisaatioko sen on tänne tuanu? Iha sama, minen joulusta piittaa, evvk, mut toivottavasti jossain on jouluna hyvät kemut ja jollei ole ni pietään omat. Huudilot tulee olee pullollansa mordorilaisia ja muitaki tuttuja ni kai sitä joku kekkeri saahaan aikaseks.

Mitenköhän riisikeittimellä onnistuis porkkalaatikon väkertäminen? Sellasta oon pohtinu koska porkkanalaatikko on parasta joulussa.

Kekkeriä on saatu aikaseks jo varsin hyvin tänne jumiin jääneitten Matiaksen ja Jutan kanssa, aivan suunnittelemati ja vahingossa välillä. Nähtii sekin ihme kun viihyttiin kylillä aamuun saakka, jopa miä joka normaalisti ihan hyvin voi käyä nukkumaan jo ennen ilta-kasia. Mutta ei, kreisibailausmeininki, koteihin mentiin vasta ku aurinko oli jo siivosti taivaalla. Kun SamaSama yällä sulettiin ni myä ei siitäkään lannistuttu, kert oli sellain hyvä meininki päällä. Jostain aina löytyy viä yhet bintsut, ja sitte mentiin uimaan ja kuunneltiin Stam1naa ja varrottiin että aurinko nousee ja tehtiin upeita bisnessuunnitelmia. Mahtava meno ja tiukka etukeno, mutta kyl oli hauskaa.

Matias ja Jutta uhosivat aluks et ovat tääl vaan pari yätä mutta ei ne nyt enää juurikaan ees ääneen mainitte mihinkään liikkumista, ennenku on loppukuusta pakko. Miks pitäiskään, jos kert viihtyy. Tääl o kaikkee, elämä helppoo, hyvää pitsaa ja sukeltelua, bintsuu ja kissoja. Se sellanen matkailijan huono omatunto, se joka naputtaa takaraivos et kun nyt tänne asti on kert tultu ni pitäis sitä ja pitäis tätä ja tota, sille ei piä antaa valtaa. Miä oon sitä miältä että matkustelu pitää tehä rennosti ja siihen pitää sallia sellanen mitääntekemättömyys ja jämähtäminen jos hyvän ja kivan ja viihtysän mestan löytää. Sellanen sekuntiaikataulun kans suhaaminen, siin ei mee ku hermo. Miun miälest. Mut kukin tavallaan, jos tykkää sellasesta et kaikki mahollinen pitää nähä ja vähä äkkiä ja on oltava jatkuvaa äksöniä ni antaa painaa sit vaa.

Kissauutiset: kaikki voivat hyvin. Kissanpoikaset on kuasissa, Heikillä ja yhellä luppasilmäsellä uutukaisella on ollu vattat kuralla mutta paranemaan päin nyt. Luppasilmäsen nimi taitaa olla Pössy, ku sil on aina jotenkii silmät vähän puolitangossa eli näyttää siltä ku se ois koko ajan hitusen pilvessä. Sit on tietty Lenita, joka ei oo yhtään nätistyny, ja Saatana, joka anto miun tänää aamulla ekaa kertaa koskee ilman kauheeta sähinää. Saatana on tähä saakka pinkonu aina pakoon ku koitan lähestyy ja sit jos oon saanu kiinni ni sähisee vaa. Ja sit se neljäs uutukainen on viä nimee vailla, se on semmoin läheisyysriippuvainen ja huomionkipee valittaja, määkii koko ajan sellasella sääliä kerjäävällä ruikuttavalla narinalla ja haluaa vaan olla sylissä eikä koskaan missään ikinä muualla, syliä ja rapsutusta tauotta ni sitte hän on hiljaa.Sen nimi on kyllä kohta Vali-Vali jos ei tua valittaminen ala tasottumaan.

Valtaisa kuvapläjäys tähä lopuks. Miulla ei nyt tän paremmin juttu tänne luista, on muuta kirjotushommaa joka päätä vaivaa tässä kovasti.

Jack Sparrow is back in da Hiekkakikkare!

Tua yks saaren kulma, josta on kadonnu aimo kimpale rantaa sekä tie, aallot veivät viime ja toissa tammikuussa. Siihen on nyt roudattu tommosia esteettistä silmää hivelevää hiekkasäkkiä ja on rakenteilla jonkinmoista betoniseinämää ja muuta. Saa nähä tuleeko valmista ja kestääkö lopputulos tulevat myräkät

Villa Kokita. Kaveri on siä töissä ja tarjos miulle siäl yks ilta pöperöt ja kaljaa.

Matkalla Lombokille shopauttamaan. Paikallisbotskissa on tunnelmaa.

Lombokilla shoppailees.

Istuskelukulttuuria

Pitää aina välil käyä jossain mis on mopoja ja autoja. Oma Hiekkakikkare tuntuu sen jälkee aina entistäki ihkummalta.

Torvia ja hattuja ja muita tötteröitä uueks vuueks

Maiskis, cows heel curry. Usein olen kovin tyytyväinen että oon kasvistensyäjä. Säästyn paljolta.


Tultii Lombokin shopautuksista takasin privaatti-pikaveneellä. SHEITSHEMÄN ukkoa tunki mukaan auttamaan kamojen roudaamisessa. No okei, kaverilla oli majataloonsa keneraattoria ja muuta, ja miulla pelkästään kissaruokaa 21 kiloa että ihan kiva kun apulaisia löyty kyytiin.