maanantai 15. joulukuuta 2014

Vattoissa tapahtu


Potilas Isokorva
Kävi eläinlääkärit kylässä. Hyvä että kävivät. Miun pikkumirri eli Isokorva tsekattiin, sai uutta lääkettä ja nyt toivotaan parasta. Diagnoosista ei varmuutta, saattaa olla paha, paha FIP-virus, joka käytännössä tarkottaa että Isokorva tuleepi poistumaan vihreemmille niityille. Mutta on mahollista että kyse on jostain muusta, ja luonnollisestikin toivon että jotain muuta on meneillään. FIP on saatanasta. Tappaa 100% varmuudella, ei siis ole hoitoa, eikä sitä vastaan myöskään ole rokotetta. Kylmä hiki on bärsseen alla. Potilas Isokorva on eristyksessä miulla kotona ja häntä hoivaan ja palleroittelen parhaani mukaan, ja toivon että hän selviää. Vointi on ehkä piirun parempi nyt, ainaki hän on ruvennu taas syömään, mutta en uskalla vielä hirviästi tuuletella.

Viikko sitten Lutwalan naapurista pyydystettiin yks pallillinen kolli, joka on terrorisoinu huudiloita jo pitkään. Villi ja äkänen kolli, joka ei millään antais kenenkään koskee. Nappasivat kollin kuitenki kiinni, ja häneltä nyysittiin kepekset alkuviikosta. Kolli oli vähän laihan ja ankeen olonen, ja ku hän oli tainnoksissa ni myähä huomattiin sen vattassa kauhia kova patti. Kasvain? Syäpä? Jotain mitä ei kissan sisällä kuuluis olla? Ei voi tietää. Tuotiin mirri lääkärille eilen ja asian tolaa pohdittiin. Todettiin että parempi kurkistaa kissan inessiiviin ja kattoa mistä on kyse. Jos se on jotain mille ei mitään voia tehä niin päästetään kissa vihreemmille niityille. Lääkäri aukas kollin vattan ja heti havaitti että ei ole kasvain tahi syäpä, on jotain outoa roinaa vattalaukussa.

Eiku pötsi auki ja.... jumalauta. Miä kerkesin sen verran nähä että sieltä kaivettiin pienen nyrkin kokonen kivikova köntsä JOTAIN sekä kourallinen irrallista sälää. Sitte pitiki ottaa juoksuaskelia ulos koska miulta meinas lentää yrjö. Oli sen verran hirviä näky, sekä tuoksahtava aromi, että miun vatta heitti volttia.

Eipä oo ennen tuolla lailla käyny, vaikka kaikenlaista on tullu näissä kissahommissa ennenki nähtyä. Ei kuvota kusi, paska tahi oksennus, ei yrjötä metristen matojen kiskominen kissojen perseistä tai synnytyksissä jeesiminen. Mutta tuo epämääränen köntti hirveyttä kippas miulta kupin - tahi pikemminki vattan - nurin.

Lääkäri sano jälkeen päin että ei hänkään tarkkaan voi sanoo mitä siellä oli, mutta muovia ainakin. Liekö kolli nälissään syöny jotkut ruuanjämät jostain roskiksesta muovipussineen kaikkineen. Ja sinnehän sitte ei-eloperänen aines jämähti, vattalaukkuun. Ei ihme että kolli oli hippasen hoikassa kunnossa.

Onnenkolli. Vakka leikkaus oli rankka ja jälkihoito tulee viemään aikaa, nyt hänellä on sentään mahollisuus jäähä henkiin. Hän on nyt Lutwalassa sairastuvalla ja piellään peukkuja jotta selviää.

Että kaikenlaista tapahtumaa niin kissan ku miunki vattassa.

Kollin leikkaus oli raju, eikä tullu halvaks. 1.7 miljoonaa rupiaa maksoi eli noin sata euroa ja rapiat. Koska kissalla ei varsinaisesti omistajaa ole, niin pallirahasto kuittas laskun. Tämmöset on just mihin lahjotusrahoja kipiästi tarvitaan.

Double Trouble tuli tikattavaks. Hän on Villa Kokitan kissa.


Lisäks meillä kävi ihon sienitulehduksesta kärsivä valtavan kokonen mötkö, kissa jolla oli hirviä haava kainalossa, pieni pentu jolla on epämuodostunu kompurajalka, pari kissaa rokotuksissa, yks naiskissa steriloitavana, yks helvetin kipeä ja kuumeinen pentu, yks kolli jolla tulehtunu haava varpaitten välissä ja pari pientä pentua ihan vaan tsekkauttamassa että kaikki on kondiksessa.

Että eläinlääkärivierailuille on täällä todellakin tarvetta. Seuraavan kerran tammikuussa järkkään tämmösen päivän tai kahen vastaanoton.

Mama Air on vähä hermona ku tissiin iski kii tommonen joku ihan tuntematon vauvva

Ja iltasella miun hoteisiin tupsahti vielä yks pieni musta kissanpoikanen, orpo pieni joka oli ilmestyny Lutwalan takapihalle ja huutanu nälkäänsä ku syätävä. Kävin kattomassa ja totesin et katos, ihan vaa hiukan pienempi ku miun vieraskammarissa asuva pesue, että tuata, ei kai tässä sen kummempaa, vauvva koriin ja pyärän tarakalle ja.... Sinne asensin hänet, vierashuoneeseen Mama Airin ja 3 pennun sekaan. Entiset pennut vittuuntu täysin ku tuli uus pieni rääpäle, mutta kyllä ne hetken päästä jo nukkuvat yhessä kasassa. Mama Air pikkusen on suostunu uutukaista imettämään mutta vähän on hermostuneen olonen. Uutukainen on vähän jotenki reppana ja en oo ihan varma onko sillä kaikki kunnossa. Silmätulehus sillä ainaki on. Kattellaan kuinka hän pärjäilee. Kuhan Mama Air alkais häntäki hoivata ni eiköhä se siitä.


Eka niit oli kolme, nyt niit on neljä

Kipee pieni oranssi poika saa vähä nesteytystä





Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä